tiistai 26. syyskuuta 2017

Avon Mark Karkkipäivän kauneusboxi ja meikkiarvonta

Sain Avonilta bloggaaja Karkkipäivä Sannin kokoaman Mark-kauneusboxin piristykseksi pitkästä yhteistyöstä. Niin totta tuo on, että Avonin kanssa olen tehnyt yhteistyötä tänä jouluna 3-vuotta ja blogihan on ollut siinä kohden elossa miltei 4-vuotta. Avonin blogitilaisuus on ihan ensimmäinen jossa olen käynyt ja tilaisuus jännitti niin paljon, että jouduin ottamaan pulssilääkkeen ennen blogitilaisuuteen menoa, kääks! 

Kaiken kukkuraksi Avonin tilaisuudessa tutustuin ihanaan Pinkit korkokengät Maijuun ja hullua kyllä, jo ihan ensiminuuteilla Maiju heitti ilmoille "otetaaks videoo" ja niinhän me otettiin ja siemen Tädit tubettaa kanavalle taisi syntyä juuri tuona hetkenä. Joten Avonilla on paikka sydämessä ja Avon on kohdellut näinä vuosina enemmän kuin hemmottelevasti erilaisilla yllätyksillä ja yhteistyöjutuilla. Pitkäaikaisiin yhteistyökumppaneihin muuten myös kiintyy kovasti. <3

No pidemmittä puheitta, kyseessä kuvissa on herkullinen Karkkipäivän Sannin kokoama boxi pullollaan Avon Mark meikkiuutuuksia ja jokainen teistä voi halutessaan tilata itselleen myös boxin 39e hintaan ja boxin arvohan on 101e ja sisältää peräti 8kpl Sannin omia lemppareita Avonin suht uudesta meikkisarjasta. Sanni on myös valinnut tuotteet kaikkien n. 100:n Mark meikkien joukosta, joten joukkoon on päätynyt varmasti oikeat helmet. Sannin ja Keyword:Love Jonnan blogit on ne, joita seurasin jo paljon ennen omaa blogia, eli ihmeellinen on elämä. <3 

Lisää boxista voit lukea Karkkipäivän blogista täältäsiellä on todella laadukkaat kuvat itse boxin tuotteista ja boxin voit halutessasi tilata itsellesi täältä. 

Boxi sisältää Luomivärin, Ripsivärin, CC-voiteen, huulipunan, poskipunan, eye-linerin ja peiteaineen joka tulee kahdessa eri sävyssä, medium ja vaalea. Jos et halua tarkemmin tietää tuotteista, vaan yllättyä, niin kannattaa klikata suoraan tilaukseen, eikä kurkkia Sannin blogiin siinä tapauksessa laisinkaan.  En muuten hyödy millään lailla tilauksistanne eli rohkeasti vaan tilaamaan.  

HUOM. KUVIIN ON VAHINGOSSA EKSYNYT OMA TOISESSA SÄVYSSÄ OLEVA MARK BE BLUSHED POSKIPUNA ELI BOXISSA TOSIAAN ON SEITSEMÄN ERILAISTA TUOTETTA, JOISTA PEITEVOITEITA ON KAHDESSA ERI SÄVYSSÄ ELI TUPLAPEITEVOITEESTA TULEE KAHDEKSAS TUOTE. PAHOITTELEN LAPSUSTA. 
Koska olin aiemmin saanut muutamia Avon Mark-meikkejä testiin ja nyt muutama meikki löytyy kotoa tuplana, niin ajattelin arpoa tuplat teille siellä. 

Arvontaan lähtee:

Mark 18H Artist Ink-luomiväri, joka on todella kestävä luomiväri ja joka toimii myös meikinpohjustajana. Ihana vaalean lilan sävy, jossa on hieman blingiä, sellainen kaunis laventeli. 

Mark Big&Style-ripsiväri, ripsiväri joka ei paakuta ja jolla saa erotellun kauniit ripset. Tulee sävyssä musta.

Intense Kohl Longwear Eye-liner, jossa pehmeä kärki ja kynässä on myös häivytyspää. Sheavoi saa kynän levittymään pehmesti ja erittäin pitkäkestoinen. Sävy musta.

Nude Matte nestemäinen meikkivoide sävyssä Bright Quartz. Lisää Avon Mark meikeistä voit kurkata Avonin sivuilta täältä. 

Olen myös osallistunut Instagramissa Avon #bereMARKable kolmivaiheiseen meikkihaasteeseen ja kyllä napsinut neljä kuvaa mukaan haasteen kolmivaiheisuudesta huolimatta, sillä aina en ymmärrä, että "less is more" ja kun meikata en osaa, niin mitään saumoja ei itse kisassa ole pärjätä, mutta hei kivaa oli, kiitos Avonilla hauskasta ja koko kesän kestävästä haasteesta. Avon pääsikin mukaan seikkailemaan niin Turkin vuorille, kuin Rodoksen rannalle. Ohessa vielä tumpelot kuvani meikeistä aikajärjestyksessä ja kyllä olen myös kahteen alempaan kuvaan käyttänyt puhelimen kauneusfiltteriä, sillä muutenhan niistä kuvista ei olisi tullut yhtikäs mitään. 






Olisi kiva kommenttikenttään kuulla, onko Avon tuttu merkki teille ja jos ei ole, niin miltä vaikuttaa teidän silmiin kyseiset tuotteet? Anonyymeille lukijoille yksi arpa ja bloggerin tai bloglovinin kautta kirjautuneille lukijoille tupla-arpa. Mukavaa myös olisi, jos kommenttikenttään kertoisit mitä kautta luet blogiani ja sähköpostiosoite tai ainakin nimimerkki, jolla saan voittajaa huhuiltua täällä blogissa, jos voitto osuu kohdille. Arvonta päättyy jo tänä sunnuntaina 1.10. Tasapuolisesti kaikille onnea arvontaan. <3

Jos arpaonni ei nyt suosi, niin Avonin meikkejä on mahdollisuus tulla tutkailemaan myös I Love me-messuilla. Messuilta myynnistä löytyy Mark-sarjan meikinkiinnityssuihke ja uusi 19.10 lanseerattava nestemäinen Mark-sarjan huulipuna, mikä kuulostaa muuten ihanalta. Osastolla tehdään myös ilmaisia pikahuulimeikkejä ja perinteinen tee-se-itse kynsilakkabaari on myös osastolla. Avon löytyy messuilta pisteeltä 6e1 ja ohjelmana Avon kauneuspysäkki 20.10 10-18:00, sinne kaikki messuille tulijat. Me Tädithän myös löydytään messuilta kaikkina kolmena päivänä, messujen yhteistyöbloggaajina, siellä viimeistään tavataan. <3

Tasapuolisesti onnea arvontaan kaikille. <3




maanantai 25. syyskuuta 2017

Tonnikalapastasalaattia ja omenapiirakkaa ja lukijoiden reseptejä

Heippatirallaa. :) Eilen kyselin teiltä hyviä salaattiohjeita ja ajattelinpa sitten jakaa teidän reseptit täällä ja samaan syssyyn yhden suosikkisalaattiresepteistäni. Tonnikalapastasalaatti on sellainen resepti, ettei täyttävyydessään kenties voi salaatiksi aivan kutsua, mutta menkööt nyt sillä nimellä. Salaattia on tehnyt ensimmäisen kerran minulle päälle parikymppisenä hyvä ystäväni ja tässä retrosalaatissa onkin ehdottomasti majoneeseineen kasari/ystäri-piirteitä. 

Tonnikapalastasalaatti maistuu itselleni aina, mutta harvemmin sitä tulee tehtyä näin arkena perheelle, mutta tänäänpä päätin tehdä, koska on kummitellut jo tovin mielessäni ja kielessäni. ;)

Tonnikalapastasalaattiin paras pasta on jyväpasta ja onneksi Myllyn paraskin on jyväpastaa alkanut valmistamaan jossain kohden, sillä aina aiemmin jyväpasta itsessään on ollut oikea metsästettävä pastalajike, jota on löytynyt aniharvoista kaupoista. Moni luulee, että kyseissä salaatissa ulkonäön perusteella on riisiä, mutta riisijyvän muotoinen jyvänen onkin herkullista pastaa. 

Tonnikapalastasalaattiin kuuluu muuten pussillinen herneitä ja ne surautin sulaksi hetkessä mikrossa. Pari purkkia tonnikalaa ja tänään laitoin tonnikalat öljyineen kaikkineen tuomaan lisämakua salaattiin. Yksi iso purjo pilkotaan pieneksi, nippu tilliä ja kaksi maustekurkkua tai suolakurkkua pilkottuna myöskin. Kosteutta ja mehevyyttä salaattiin saadaan tuubillisella majoneesia ja miltei kokonaisella purkilla kermaviiliä. Tänään käytin kummankin suhteen kevytversioita, en tiedä miksi, mutta maukasta tuli siltikin. 

Siinäpä se, valmiina herkullinen tonnikalapastasalaatti kamu Tarun ohjeen mukaan. 

Ohessa vielä eilen teidän vinkkaamia salaatteja tähän mukaan: 

Piia

Ehdoton lempparisalaatti (meillä miehen kanssa myös "seurustelun aloitussalaatti", eli jota syötiin kun ekaa kertaa tavattiin :D) : romainea, paistettua kanaa, viinirypäleitä, cashew-pähkinöitä, vuohenjuustoa ja päälle sweet chili-kastiketta!


 Tuiskulan-broisu-nuudelisalaatin löydät täältä.


Savustettua lohta, katkarapuja, kirsikkatomaatteja, kurkkua, ananasta, punasipulia, muutama kananmunan puolikas ja päälle valkosipulikastike ja lisää Leenan salaatteja löydät täältä.


Täällä on ihastuttu kanasalaatteihin...lisänä tuoretta ananasta, raejuustoa, aurinkokuivattua tomaattia...välillä kainuun leipäjuustoa:) mitä milloinkin kaapista löytyy:)


Silputtua makeaa friseesalaattia, paprikasuikaleita, hillo sipuleita, paahtopaisti ja kastikkeeksi:sweetchilikastiketta+kermaviiliä sekasin ja eiku syömään.


Meidän (miehen ja minun) lemppari salaatti on tällainen. Jäävuorisalaatti, broilerin filesuikaleita, kurpitsan siemeniä, fetaa, kirsikkatomaatit, kurkku, herneen versoja.


Kiinan kaali käy parhaiten, tomaatti, kurkku, kranaattiomenaa reilusti, paahdettua sipulia ja joskus tuorettakin, kesällä ruohosipulia ja tilliä ja tietysti fetaa.

Ihan mielettömän paljon kiitoksia kaikille salaattireseptivinkeistä ja lisää vinkkejä saa halutessaan antaa, tämänkin postauksen kommenttikenttään. Tulin teidän vinkeistä iloiseksi ja saimme täällä kotonakin taas uutta potkua erilaisten salaattien tekemiseen. <3 Miltei kaikkien nimet otsakkeissa vievät blogeihin, joten kannattaa kurkata kivat blogitkin samalla. :)



Kun omenapiirakkaa tekee mieli ja sitä on saatava, samalla on pakko myös aina saada vaniljakastiketta omenapiirakan kanssa ja sellaista paksua vanhanajan vaniljaa, eikä mitään vispattavaa Floraa. Tämä omenapiirakka ei kuitenkaan vaniljakastiketta kylkeensä tarvitse, sillä vaniljakastike keitetään itse ja kaadetaan taikinan ja taikinan päälle ladottujen omenoiden päälle. Omenoiden päälle olen myös sirotellut kanelia ja intiaanisokeria ja mikä tahansa muukin ruskea sokeri käy. Pohja on kauramurotaikina, johon nimenomaan kaurahiutaleet tuovat erityisen herkullisen ja miltei keksimäisen maun. 

Omenapiirakka

Pohja: 75g margariinia, 1dl kaurahiutaleita, 2dl vehnäjauhoja ja 0,5dl sokeria.

Vaniljakastike: 75g voita, 1dl sokeria, 2tl vehnäjauhoja ja 3dl kermaa. Keitä kattilalla kunnes kastike saoustuu ja kaada omenoiden päälle. 

Uunissa noin 20-30min ja päälle paahdettuja mantelilastuja. 





Kyllä ruoka vaan on ihanaa ja saa hyvälle mielelle ja vielä, kun te siellä autoitte ja annoitte uusia ideoita salaateiksi, niin tuli valtaisan hyvä fiilis. Kenties juuri sen innoittamana sain minä leipomista inhoava, aikaiseksi omppupiiraan, jonka varmaan joudun syömään yksin, koska ei muu perhe välitä. ;)

Miten siellä maanantai ja nyt saa vinkkailla edelleen salaattireseptejä, mutta hyviä omppupiirakkareseptejä otetaan myöskin vastaan ja yhteen jo tänään törmäsinkin Souliinan blogissa ja ties vaikka sieltä sain myös alitajuntaani kipinän valmistaa itsekin omppupiirakkaa. :)

Ai niin ja ihan hullu juttu vielä tähän loppuun, kun olin herkutellut palan omenapiirakkaa, vatsani oikeasti kirjaimellisesti kurahti iloisesti ja soitteli oikean biisin tai ainakin sävelen, se vasta hullua olikin se, onko teidän massut koskaan rämpäytelleet ihan säveltä?

Aurinkoista iltaa kaikille. <3

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Rakkautta ja yllätyksiä


Sunnuntai, oi mikä ihana tekosyy, herkutella ja olla möllötellä ja ennen kaikkea nautiskella. Myönnetään, lauantaina otin hieman takaisin kiireisen viikon happeninkejä. Ei edes ne tuhannet menot, vaan ylikierroksille vauhdittavat jännittävät ihmiskohtaamiset. Otin jopa lauantaina tirsat ja silti nukuin seuraavan yön hyvin. Ihmisen on hyvä muistaa kuunnella itseään ja himmata, silloin kun mieli ja keho käy liian kierroksilla.

Mikä ihmeellinen sunnuntai on ollutkaan, kun takana on vihdoin kunnolliset unet ja ulkona vielä aurinko on paistanut ja ukkeli kantoi vielä eteen ylläripyllärisalaatin. Nuo meidän L'Oreal Paris tilaisuudesta saamat sydänilmapallotkin jaksavat aina vaan heilua ja hillua. Mies kyllä totesi, että hänestä on hieman hassua, että meillä on ilmapalloja, johon minä vastasin, no mutta sehän on kivaa, että on ilmapalloja, hieman kuin juhlan tuntua koko ajan, vaikka mitään juhlia ei olekaan. Eli ilmapallot voivat vaikuttaa positiivisesti mielialaan. 


Tämän viikon mielialaan on myös vaikuttanut yllärit, joissa on ollut ajatusta ja vihdoin nyt sunnuntaina on ollut aikaa ylläreitä tutkiskella, nuuhkutella ja ah kiitos auringon, kuvailla. Elizabeth Ardenin söpöistä söpöimmät Around the World With 8 Hour Duo huulivoide ja huulikuorinta tekivät ne saadessani kovin iloiseksi ja lause, etkös sinä tykkää tälläisistä peltipurkeista? NO TYKKÄÄN IHAN MIELETTÖMÄN PALJON, kiitos tuhannesti. <3

Varsin moni nainen vannoo Ardenin 8Hour tuotteiden nimeen ja minusta on ihan huippua, että nyt nämä huulituotteet on saatavissa näin kivoissa pakkauksissa. Eli kaikki te purkkihöperöt ja Ardenia rakastavat, nyt kannattaa syöksyä kauppaan ja hankkia itselleen nämä limited edition purnukat, kyllä vaan näissä silmä lepää.  Nämä hoitavat huulia, eivätkä vaan ole hetkellisesti kivaa hoitavuuden tuntua antavia huulivoiteita. Omistan nyt myös elämäni ensimmäisen huulikuorinnan ja lupaan käyttää sitä jatkossakin, eikä hampain repiä kuivia huulia niin, että lopulta huulet ovat verillä. Eihän tuon jälkeen sitten huulipunakaan näytä huulilla kivalta, eli nyt on huuletkin hellässä hoidossa. <3
Olen niin lapsellinen tapaus, että yllätykset ovat parasta mitä tiedän  ja ylläreistä tulee sellainen tunne, että toinen henkilö on käyttänyt minuun pikkuriikkisen ajatusta ja sekös jos mikä lämmittää naista. Meinasinkin lentää peffalleni, kun lampsin postiin ja siellä odotti yllätyslähetys Guerlainilta ja vielä kolmen uutukaisen upean tuotteen kera ja kyllä lahjakasseissakin on sitä jotain  eli  sydän löi välilyöntejä vallan ihastuksesta. 

Vasemmalla oleva Eye-Stay Primer on tällä viikolla ehditty testaamaan ääriolosuhteissa ja tämä meni pysyvyydessä samaan kastiin UD:n loistavan ja luomivärin luomille liimaavan eye-primerin kanssa, yhdellä erotuksella. Guerlainin silmämeikin pohjustajassa on ihanan mattaisen puuterinen ihotuntuma ja se sulaa heti luomille, kun pohjustajaa ei olisikaan. Joidenkin silmämeikin pohjustajien kanssa käy jopa niin, että pohjustajaa rullautuu kuivina klimppeinä luomivakoon tai joutuu odottamaan hetken, että pohjustaja kuivuu. Guerlainin Eye-Stay Primer kuivuu ja katoaa luomelle, kuin unelma ja seuraavalla sekunnilla pääset jo lisäämään luomiväriä.  Lisäksi pohjustaja sisältää valopigmenttejä, jotka antavat luomille tasaisemman ja vähemmän punakan sävyn. (Omat luomeni ovat aina punaiset). Eikä tässä vielä kaikki, pohjustajassa on päivävoiteen hoitavuus eli et tarvitse luomille välttämättä silmänympärysvoidetta alle. 

Pohjustajahan lisää myös luomivärin intensiteettiä, joten jo siitäkin syystä luomivärin pohjustaja on tuikitarpeellinen. Kun naisella on vielä mummokuumeet ja iho hikoilee jatkuvasti, niin luomivärihän ei pysy kuin pari tuntia luomilla ilman pohjustajaa eli kyllä tässä jo pari vuotta sitten luomivärin pohjustajakin on vakituisesti jäänyt asumaan meikkipussiini. 

Tätä tuotetta en vielä löytänyt Sokoksen verkkokaupasta, mutta eiköhän se sinne näillä näppäimillä ole rantautumassa. 

Koska yllätyksissä on jotain niin riemastuttavaa ja kutkuttavaa, niin heti ensitöikseni piti tällä viikolla testailla näitä Guerlainin upeita uutuuksia. Psykologisestikin tämä on todella jännittävä ilmiö, että monesti juuri yllätyslähetys on sellainen, joka saa riemun rintaan ja innon heti blogiinkin päästä testaamaan tuotteita ja kirjoittamaan niistä. 

Positiivinen yllättäjä oli myöskin Guerlainin Active Base, joka pitää meikkipohjan mattaisena koko päivän ja ah pienentää ihohuokosia. Eli ihan mahtava couperosa poskilleni, joissa on aikamoiset kraaterit ja ihonkosteus alhaiset 14%. Itse asiassa aikoinaan pohjustuotteet löydettyäni, ei enää ole meikkaushetkeä ilman, poskieni ihohuokosia pienentävää ja punakkuutta tasoittavaa tuotetta. Iho näyttää niin paljon tasaisemmalta ja samettisemmalta, kun on laadukas pohjustustuote käytössä. 

Guerlain Active Base ihon pieniä virheitä ja ihohuokosia tasoittavassa tuotteessa on vielä aivan merkillisen ihana kukkaistuoksu, josta pidän kovasti.

Hintana Sokoksella 51e ja pohjustaja on käytössä erittäin riittoisa eli pieni pisara riittää. 
Guerlain on myös tuonut markkinoille upean kultahylsyisen KissKiss mattahuulipunan, joka täytelöittää, kosteuttaa ja ravitsee huulia, samalla punaten huulet kauniisti. Extapeukut upealle teräsharjatulle mattaiselle hylsylle, joka hyvin kauniisti edustaa ja ilmentää mattapunaa ja on muuten ihanan painava ja arvokkaan tuntuinen hylsy käsissä. 

Oma KissKiss punan sävy on "Caliente Beige" ja ensin ajattelin, että hmmm. beige ei välttämättä sovi minulle tai kaipaa ainakin seurakseen pinkkiä kiiltoa. Väärässä olin, kyseinen beige on kauniin rosaan vivahtava puna, johon juhlallisuutta tuo aavistuksen vieno kultainen vivahde. Huulissa KissKiss mattapuna ei tunnu lainkaan matalta, vaan tuntuma on kostea ja miellyttävä. Sokoksella punaa myydään 44,90e hintaan ja erilaisia sävyjä löytyy 9 erilaista.  Guerlain KissKiss mattapuna kaikille naisille, jotka rakastavat ylellisyyttä ja luxuksen tunnetta.
   
Samalla halusin vinkata viime talvena ilmestyneestä Mon Guerlain EdP tuoksusta, jonka keulakuvana on upea Angelina Jolie. Guerlain halusi luoda tuoksun naisille, joita he ihailevat. Thierry Wassier halusi loihtia tuoksun, joka tuoksunuoteiltaan edustaa nykyajan naisen valintoja, unelmia ja naisellisuutta. 

Ensituoksussa aistin kirpeyttä bergamotin muodossa ja pienehköä mentholin tunnetta luo ilmoille laventeli ja bergamotti yhdessä. Sydäntuoksussa arabianjasmiini ja iiriksenkukka tuovat naisellisuutta tuoksulle. Lopputuoksussa vanilja, Australian santelipuu ja kumariini loihtivat tuoksulle mystisyyttä ja tummuutta ja mielestäni juuri ilmentävät Angelina Joelin tumman salaperäistä kauneutta. 

Kyseessä on aavistuksen voimallinen tuoksu, joka tummempia tuoksuja rakastaville sopii varmasti päiväkäyttöön, mutta itse koen tuoksun omalla kohdalla jopa juhlatuoksuksi. 

Saatavuus Sokos 30ml 72,50 ja 50ml 103,50 eli aavistuksen hintavampi, mutta varmasti myös pitkäkestoinen tuoksu, jota tarvitsee suihkauttaa iholle tai pään yläpuolelle vain hiuksenhienon häivähdyksen ja näin pitkittää tuoksun elinkaarta. Itse tuoksun kesto on uskomaton ja tuoksu pysyy yllä koko pitkän illan tai yön. <3
Positiivisen ja vauhdikkaan viikon jälkeen hyvä ja levollinen ja aurinkoinen sunnuntai. Miten siellä on sunnuntaita ja viikonloppua vietetty? Vannotko Ardenin 8hour tuotteisiin? Onko Guerlainin ylellinen kosmetiikka tuttua ja löytyykö suosikkeja? Oletko kenties tuoksutellut Mon Guerlain tuoksua ja mitä pidät siitä? Rakastatko yllätyksiä?

Lopuksi ilolla otettaisiin hyvien ruokasalaattien reseptejä vastaan, jos olisi jotain ihan uutta, mitä voisimme mieheni kanssa pupeltaa menemään. 

Sydämellistä illan jatkoa kaikille ja kuvien kosmetiikka on saatu blogiin pr-näytteinä

lauantai 23. syyskuuta 2017

Onnellisuus ja surullisuus ärsyttää muita

Kun olin päälle parikymppinen oli mielestäni lupa olla huithapelisti onnellinen ja vielä sillä lailla lilliputtimaisesti itsekäs. Vaikka elämä oli yhtä tunteiden vuoristorataa, elämään keskittyminen kulki tietynlaisessa kuplassa, minä ja mun kaverit. Jos kamuilla oli kaikki hyvin ja itsellä oli kaikki hyvin, niin onnellisuustila oli vallitseva olotila.
Nuorena sitä saa olla enemmän itsekäs ja luvan kanssa onnellinen. Kun ihminen täyttää n. 30-vuotta, mukaan pitää tulla jo enemmän kärsimystä ja kaiken kattavaa ulottuvaa ajattelua ja luonnollisesti vastuunkantoa. Onnellisuuttaan tulee alkaa hiljakseen piilottamaan ja elämää tulee ajatella laajemmalla skaalalla perspektiivin kautta. 

Nelikymppisenä sitä on jo saanut aikalailla siipeensä, jos on kehdannut joskus näyttää tai tuulettaa onnen hetkiään ja elämä on laittanut ruotuun ja vetäissyt köniin jo moneen kertaan. On alkanut jopa hiipiä tunne, että jos ilmaisen onneani, elämä kostaa. 

Lähempänä viidenkympin ikää, ympyrä alkaa hiljakseen sulkeutua ja alkaa matka kohti omaa vanhuutta ja luvalla tavoitettua onnellisuutta. Iän myötä on taas lupa avoimemmin tunnustaa olevansa onnellisempi, sillä jokainenhan tietää, että tiettyyn ikää mennessä on myös tallusteltu kärsimysten polkuja. Joten onnen hetket suotakoot perspektiivinä kaikelle ikävälle koetulle.

Vanhoilla senioripäivinään on jopa vastakkaisesti viisautta todeta, ääneen "minä olen onnellinen", koska on kuljettu pitkällinen riuduttava tie, päästessä valoon ja on lupa olla onnellinen ihan itsekkäästi, ajattelematta koko universumin kärsimystä, koska oma valo on sammumassa pian. Vanha ja onnellinen on kuin Buddha.
Pienoinen kapina sotii tätä kaikkea vastaan, miksi ihminen ei saa olla onnellinen aina ja kaikissa ikäryhmissä. Miksi kaikki pitää kokea vertauksen kautta, eli en saa olla tässä hetkessä onnellinen, koska maailmassa on parasta aikaa ihmisiä, jotka eivät ole onnellisia. En saa tuntea kaikkia näitä tunteiden kirjojani, koska aina on joko minua onnellisempia tai surullisempia ihmiskohtaloita.

Jos pitkään kasvattamani ja biotiinikuurittamat kynteni katkeavat näin kärjistettynä esimerkkinä, saan kai sanoa ärräpään tai tuntea hetkellistä turhautumista siinä omassa minikuplassani, vaikka kyseinen turhautuma tuntuukin äärettömän pinnalliselta, koska muualla maailmassa on monella asiat  niin paljon huonommin. Mitä on yksi kynsi, vaikka sotatantereella, kun se menetetty asia voi olla vaikka raaja tai ihmiselämä

Suomalainen yhteiskunta on hyvä piilottamaan tunteita, joita jopa häpeälliseksi koetaan, saatikka onnen ilmaiseminen on suorastaan lankeemuksen helmasynti, vain ylpeä ihminen moista tekee, koska eihän se sovi, kun naapurin Jarkalla on juuri tällä hetkellä niin paljon enemmän kärsimystä. 

Myös oikein suruakaan ei voi ilmaista, koska sekin tulee mitoittaa mittakaavoihin ja ymmärtää, että eihän tämä minun suru vaikka edesmenneestä kissasta ole mitään, koska maailmassa on ihmisiä, joilla on paljon suurempia suruja. 

On tunne, että näytät avoimesti onnellisuutesi tai surusi, niin olet jotenkin hölmö ihminen, koska olet tunteiden vietävissä, etkä järjen, olet myös leuhka, itsekeskeinen ja jotenkin vastuuton. Hillitty ihminen pitää itsensä kauniisti kurissa.  Mitä vikaa tunteissa on?
Miksi sitä heräsi n. siinä 30-vuoden iässä ajattelemaan kaikkea vertailun kautta ja näin tuli samalla mitätöityä ja lokeroitua omat tunteet piiloon, koska onnellisuuden näyttäminen osoittaa pinnallisuutta ja ajattelemattomuutta ja surunkin näyttäminen on vaivaannuttavaa muita kohtaan. 

Olisi vapauttavaa vaan voida hyväksyä, että elämä on ajoittain onnellista ja suorastaan fantastista, joskus järisyttävän surullista ja epäonnistumisten siivittämää ja noin yleisesti aika paljon tasapaksua arkea. Uskon, että kärsisin vähemmän pää-ja hartiasäryistä ja vatsavaivoista, jos antaisin itselleni joskus luvan ajatella asioita oman itseni kautta, eikä koko maailmankaikkeuden.

Niin se kerran se akupuntiotyyppikin minulle sanoi, että kaikki nämä säryt ja jännitykset, kyllä kaikkoaa, kun uskallat avata suusi ja päästää myös ne mölyt ulos, eli tunteiden koko skaalan.
Saatteko koppia aiheeseen? Muistatteko nuoruuden itsekkäämmät ja onnellisemmat päivät (noh kenties on hieman aikakin kullannut muistoja) miten yhtäkkiä syntyi tietoisuus, ettei ihmiset pidä siitä, jos joku näyttää vapaasti tunteensa ja miten monen on tultava sanomaan, mutta hei eihän nuo sinun tunteet ole mitään, koska naapurinnaapurinnaapurilla on asiat vielä paremmin tai huonommin. 

Nuollaan salaa haavojamme, kerrotaan superonnistumisesta vain ydinjoukolle, kourallisille ihmisiä. Olen päättänyt ei enää, hitsi vieköön, saan näyttää kaikki tunteeni vapautuneesti, itkeä vaikka metrossa ja olle tuntematta, että olen friikki ja tuulettaa vaikka Facebookissa onnistumista. Näin olen tosin jo tehnytkin, mutta aina on kovin syyllisyys taakkana painanut sitten jälkikäteen mieltä ja se tunne, mitä muut ajattelee ja aina joudun itseänikin oikein kovistelemaan, mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee, pääasia on että itse ja lähimmäisesi näkevät sydämeesi.
Joten nyt annan palaa, tänään olen onnellinen uskomattomasta viikosta. Eilen minua eräässä tapaamisessa kohdeltiin kuin prinsessaa, blogini kautta olen saanut myös isoja onnistumisia, kuten tämän viikon kirjailijakohtaamiset ja Game of Thrones Pilou näyttelijän kohtaaminen ja olinpa minä vielä tällä viikolla blogimatkallakin Tampereella ja Talouslehdessäkin mainittiin Tädit tubettaa ja vissiin Tätien haastattelu ilmestyy pian eräässä toisessakin lehdessä eli sanoisinko, että aikalailla sellainen harvinaisen fantastinen viikko. Perheelläkin on tällä hetkellä kaikki hyvin. Miltei mietin pitäisikö tässä kohden painaa deleteä, koska onhan tämä sarake todella ärsyttää luettavaa ja minuakin itseäni hävettää moinen itserakkaus ja kohta se salama iskee päähän.
Toinen versio, pari viikkoa sitten meni päin peppua, surua, lastenklinikkakäyntiä, ahdistusta, unettomia öitä, nokkosrokkoa, anopin muistisairaus ja meidän surullinen kohtaaminen. Hyökkäys erään ihmisen taholta ja verbaalinen loukkaus, onko surun ilmaiseminen sitten säälin keruuta tai muuten vaan kiusaannuttavaa?
Eli tätä kaikkea aallokkoa on ihmiselämä, mutta jos ei ole lupa kokea ja tuntea ja sanoa ääneenkään omia tunteita, miten ikinä voisi kokea universaalista kokonaisvaltaista lämpöä niin muita, kuin itseään kohtaan. Ei anneta pelolle valtaa, että meidät kaikkine tunteinemme ammutaan alas, sillä viime kädessä jokainen meistä, perusjärjellä ja omallatunnolla varustettu, on itse oman itsensä pahin ja ankarin vihollinen, ei siihen enää muita tarvita. 


Sydämellistä ja aurinkoista lauantaita ja olkaa onnellisia <3

perjantai 22. syyskuuta 2017

Game of Thrones tähden kohtaaminen!






Tällä viikolla poikkeuksellisia postauksia, joskus osuu kohdille merkillisten tapahtumien sarjoja.  Eilen olin tyttäreni kanssa Rakkautta&Anarkiaa festivaalien tiimoilta kuuntelemassa, kun JP Pulkkinen haastatteli Ylelle tanskalaista näyttelijätähteä Pilou Asbaekia. Pilouhan on tullut tunnetuksi meille suomalaisille ainakin Vallan linnake sarjasta ja tyttären kanssa aloimme fanittamaan Pilouta Ghost in the Shell leffan tiimoilta, jossa Pilou tähditti elokuvaa yhdessä Scarlet Johanssonin kanssa. 

Suuren maailman tietoisuuteen Pilou on kuitenkin iskenyt roolillaan Game of Thrones sarjassa, jossa hän esittää Euron Greyjoyta. Lyhyesti virsi kaunis, Pilou vaikutti erittäin huumorintajuiselta, tyypilliseltä pohjoismaalaiselta mieheltä, jolla on tähteydestä huolimatta jalat maassa. Jolla oli aikaa fanikuviin ja myös lämpimästi toivottaa hyvää iltaa kauniisti olkapäästä koskettaen, wau ja wuhuu mikä hetki.

Eittämättä tyttäreni kanssa olimme eilen aivan pyörryksissä, koska tämä oli niitä kerran elämässä kohtaamisia ja Piloun näyttelijätaidot kun ottaa huomioon, ties mistä bongaamme hänet vielä. 

Pilou tähdittää myös ensi vuoden puolella ilmestyvää suomielokuvaa. Asbækilla on päärooli Arto Halosen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa The Guardian Angel, joka ilmestyy vuonna 2018. Elokuva on tositapahtumiin perustuva psykologinen trilleri, jonka keskiössä on Hypnoosimurha, Tanskassa vuonna 1951 sattunut kaksoismurhatapaus.[2] Asbæk näyttelee Anders Olsenia, kööpenhaminalaista poliisia joka johtaa tapauksen tutkintaa.

Piloun hersyvä haastattelu on nähtävissä Yle Areenalta ja hänen haastattelunsa oli ehdottomasti nautinnollista kuunneltavaa ja katsottavaakin. ;) Haastista en ole vielä itse ehtinyt katsastaa, mutta kuulemma ruudulla tyttären kanssa ollaan näkyvillä, toivon vaan ettei hetkenä, jolloin löysin uuden 2cm pitkän partakarvan leuastani ja yritän tempoa sitä irti, apuva!

Näin kutkuttavan kiihdyttävissä ylikierrosmerkeissä toivotan kaikille upeaa viikonloppua ja joskus elämä on tarua ihmeellisempää. Kiitos Leffamaailmalle omasta lipusta ja kiitos Pinkit korkokengät Maijulle tyttäreni lipusta, kun Maiju ei päässytkään paikalle, mutta me tyttären kanssa nautimme  täysin siemauksin. 

Onko Pilou tuttu näyttelijä teille, oletteko katsoneet Vallan linnaketta tai kuka fanittaa Game of Thronesia. Mielestäni Euron on aivan hirveä hahmo Game of Thronesissa, mutta mahtavaa kyllä, tytär on fanittanut Euronia ihan satasella Euronin ensiesiintymisestä asti. <3






torstai 21. syyskuuta 2017

Kirjailijakohtaamisia Emelie Schepp, Eva Frantz ja Max Seeck







Jeskamandeera mikä iltaleissöns eilen oli. Vieläkin tuntuu epätodelliselta, että Souliina bloggajakamun kanssa pääsimme pienen pöydän ääreen viinittelemään Harper Collins Nordicin kutsumana ja jo aiemmin treffaamani kirjailija Emelie Scheppin kanssa (voit lukea lisää täältä). Eikä siinä vielä kaikki, mukana oli myös kirjailijat Max Seeck, jolta on ilmestynyt uusi kirja Tammen kustantamana nimeltään Mefiston kosketus ja Eva Frantz, jolta on ilmestynyt kirja Schildt&Söderströmin kustantamana ja joka on nimeltään Sininen huvila. 

Mefiston kosketus Max Seeck

Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjalla palkitun trilleristin uutuus!
Kuolleeksi luultu suomalainen diplomaatti on paennut Kroatiasta väärennetyn passin turvin ja jättänyt jälkeensä päättömän ruumiin. Zagrebin suurlähetystössä työskennelleen Westerlundin jäljet päättyvät Tukholman lentokentälle.
Kun Interpolin tutkija Annika Lehto kuulee tapauksesta, hän on heti valmis keskeyttämään sairauslomansa ja lähtemään Westerlundin perään. Mukaansa hän onnistuu saamaan Daniel Kuisman, puolustusvoimain asiantuntijan, jonka kanssa hän on aiemminkin ollut diplomaatin kintereillä. Käynnistyy tapahtumasarja jonka vaikutukset ulottuvat aina Pohjois-Norjasta San Franciscoon ja Haagiin. Mutta mitä pidemmälle Annikan ja Danielin tutkimukset etenevät, sitä selvemmäksi käy ettei mies jota he jäljittävät, ole harhautunut kaidalta polulta vastikään vaan että hänen sisällään asuu pahuus, jonka kanssa on parempi olla joutumatta kosketuksiin.
Sininen huvila Eva Frantz

Kaksi teiniä löytää pienen pojan harhailemasta keskellä yötä autiolla autotiellä ja vie pojan kotiin, siniseen huvilaan metsän laidassa. Keittiön lattialla lojuu verissä päin pojan, Brunon, äiti Becca. Vakavasti loukkaantunut nainen kiidätetään hengenvaarassa sairaalaan. Rikosta ryhtyy selvittämään poliisikomisario Anna Glad. Käy ilmi, että supersuosittua Sininen huvila -nimistä lifestyle-blogia pitävän Becca Stenlundin henkeä on uhattu blogin kommenteissa. Beccan mies Peter on muuttanut katkeroituneena pois täydellisyyttä tavoittelevan puolisonsa luota ja menettänyt samalla paitsi kodin, myös poikansa.
Becca taistelee sairaalassa hengestään, mutta tyhjilleen jääneeseen, lukittuun huvilaan ilmestyy joka päivä tuoreita kukkia...

Sininen huvila avaa uuden sarjan, jossa seurataan Anna Gladia jonka omakin elämä on solmussa, työtön avomies istuu kotona pelin äärellä kaiket päivät ja suhde junnaa paikallaan.


Todentuntuinen ja taitavasti kirjoitettu jännitystarina vie mukanaan, ja monimutkaisen vyyhdin loppuratkaisu yllättää.



Valkoiset jäljet Emelie Schepp

Tuiskuava lumi peitti pakenevan tytön jäljet, aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan...

Junasta löytyy thaimaalaistytön ruumis. Nuori mies surmataan raa'asti kotonaan. Kaksi täysin erillistä tapausta kietoutuvat yllättäen toisiinsa ja johtavat Norrköpingin poliisin yhä syvemmälle paikallisen huumekaupan syövereihin. Kuka on salaperäinen Setämies, jota kaikki tuntuvat pelkäävän? Ja miksi rikolliset tuntuvat olevan aina yhden askeleen edellä poliisia?

Kun pääepäillyksi nousee Danilo Peña, syyttäjä Jana Berzelius joutuu tiukan paikan eteen. Mies tietää aivan liian paljon Janan menneisyydestä, synkkiä salaisuuksia jotka eivät saa koskaan paljastua. Janalle ei jää vaihtoehtoa: hänen on vaiennettava Danilo hinnalla millä hyvänsä.

Jouluun valmistautuvan ruotsalaisen pikkukaupungin pinnan alla kuohuu. Rikollisten lonkerot ulottuvat syvemmälle kuin kukaan olisi uskaltanut kuvitellakaan…


Energisoivan kirjailijakohtaamisen jälkeen menimme Souliinan kanssa hetkeksi haukkaamaan henkistä happea, sillä meille ei voi olla suurempaa tähtikohtaamista, kuin juuri kirjailijat.  Tilaisuuden luonne oli niin intiimi ja miltei huijarisyndrooma laukesi omissa sielun sopukoissa uuteen uljaaseen nousuunsa, miten me kaksi saimme istua vastakkain huippukirjailijoiden kanssa ja jutustella heidän kanssa, kuin olisimme viinillisellä ihan minkä tahansa muun tutumman seurueen kanssa.

Kaikille kolmelle kirjailijalle erityisruusut siitä, että kaikki olivat kohteliaita, sydämellisiä, jalat maan pinnalla ja aitoja, heidän kanssa oli helppoa jutustella ja olla, vaikka niin mahdottomasti ujostutti ja jännittikin. No eipä taida olla tilannetta, että meikäläistä ei jännittäisi. Kirjoittamisen lahja on minusta jotain niin ihmeellistä, että siinä on mielen taito, jonka arvostan korkealle. 

Emeliestä vielä sen verran, että hän kertoi, miten hän tuli kaikkien kustantamoiden suhteen torjutuksi ja päätti julkaista itse oman kirjansa. Ruotsissa saa jonkinlaista kustanustukea, en muista sanan oikeaa termiä, jos julkaisu on alle 1500 kirjaa, Emelie painatti 1499 kirjaa ja lopulta ei saanut kyseistä avustusta kuitenkaan. Emelie nauroi, että talon kuisti jäi sitten rakentamatta, mikä oli sinänsä hyväkin asia, koska kun kirjalähetys tuli eli nuo 1499 kirjaa, olisi kuisti niiden painosta romahtanut.

Emelie lähetti kirjansa kirjakauppoihin, kirjakaupat lukivat kirjan, pitivät kirjasta ja ottivat sen myyntiin. Emelie kiersi Ruotsia sinnikäästi ja markkinoi omaa kirjaansa ja lopulta kirjaa myytiin 40 000 kappaletta, joka on aivan mieletön määrä ja tuolloin kustantamotkin toden teolla kiinnostuivat kirjasta. Bonnier lopulta julkaisi kirjan ja kirja sai näin kaksi julkaisukertaa. 

Emelien tarina oli niin innoittava ja rohkeutta herättävä, kun uskoo itseensä pystyy mihin vaan. Kirjaa on jo myyty kansainvälisesti yli miljoona kappaletta ja 29:n maahan ja kirjasarjaan kirjoja on kaikkiaan tulossa kuusi osaa. 

Emelie Schepp oli aivan ihastuttava, mykistävän kaunis, vaatimaton, hauska, itseironinen ja punasteli jopa ajoittan suloisesti. On aivan mielettömän elävöittävää tavata kirjailija itse, koska nyt kirjaa lukee aivan eri ajatuksella ja koska kirjailija oli niin viehättävä persoona, kirjaan tuli vielä aivan erityinen imu ja tunneside. 

Totesimmekin Souliinan kanssa, että miten kaikki kolme kirjailijaa ovat ensinnäkin lahjakkaita kirjailijoita ja vielä niin hitsin hyvännäköisiäkin. ;)
Tänään olen hehkutellut instassa, miten "onni on uusi kirja" ja olen aina pitänyt sisustusratkaisunakin kotimme kruununa kirjahyllyjä pullollaan kirjoja, mutta enää en ole ihan varma, jos meidän kirjahyllyjä katsoo.

Suuri synti, että kirjoja on toisten kirjojen edessä jo ja ehdottomasti jo oman mielenterveyden kannalta, tälle verkkokalvojen visuaalisuuden tajua häiritsevälle asialle on tehtävä piakkoin jotain eli ostettava kotiin lisää kirjahyllyjä. Kirjahyllyt ovat kaunein näky, mutta ei enää tilanteessa, jossa kirjat suorastaan notkuvat joka tuutista kirjoja. Mutta onpahan projekti jota kotona työstää ja senhän tietää, kun yksi palapeli menee uusiksi, samalla menee koko koti, huhheijakkaa. 
Sydämelliset kiitokset Harper Collins Nordicille kutsusta, ilta oli upea. Kiitos myös Tammi kustantamolle ja Schildt&Söderström kustantamolle illasta ja koska Evan ja Maxinkin kirjat ovat pian matkalla ilahduttamaan, niin lukevia aivonystyröitäni, kuin meidän tursuavia kirjahyllyjäkin. 

Kuka on lempikirjailijasi tai lempikirjasi ja tiedetään, on tyystin mahdotonta nimetä yhtä. Tosin oma lempikirjailina numero 1 luultavasti tulee olemaan aina ja ikuisesti Robin Hobb fantasiakirjailija. Onko jonkin postauksessa mainitsemani kirjailijan kirjat käyneet jo tutuiksi?

Aurinkoista torstaita kaikille, täällä tänään tyttären kanssa Helsinkiin Rakkautta&Anarkiaa festivaaleille, jossa kuunnellaan Game of Thrones näyttelijän Pilou Asbaekin haastattelua, ennen hänen tähdittämän leffan alkua. Pilouhan näyttelee Game of Thronesissa Euron Greyjoyta, eli taas on pulssilääkkeen paikka, kuten eilenkin, voi elämä!


Osa kuvista Souliinan

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ihanimmat meikit ikinä!

Niin siinä voi käydä, että keräilijäluonteinen henkilö voi miltei pyörtyä pöksähtää, kävellessään yhtenä viattomana päivänä Stockmannilla ja nähdessään Lancômen pisteellä jotain uutta ja mielettömän ihanaa.  Lancôme yhdisti voimansa yhdessä Pariisilaisen muotisuunnittelijan Olympia Le-Tanin kanssa ja syntyi herkullinen ja luxusretrohenkisyyttä huokuva limited edition syysmeikkikokoelma Olympia's Wonderland. 

Lancôme on tehnyt aiemminkin vuonna 2013 yhteistyötä Olympia Le-Tanin kanssa ja tuolloin syntyi suloinen samanlaista henkeä, kuin näissäkin meikeissä oleva clutch-laukkunen, joka sisälsi kuusi Rouge In Love huulipunaa ja kuusi kynsilakkaa ja hieman miltei värisyttää, koska tuo upeus on tältä keräilijältä mennyt täysin ohi.

Vuoden 2017-kokoelman kruunu on ehdottomasti meikkipaletti, joka jo itsessään on kääriytynyt upeaan kovakantiseen keräilylaatikkoon ja jonka sisältä paljastuu vielä itse paletti, joka on päällystetty kankaalla ja kangastilkuilla. Meikkipaletti jäljitteleekin Olympian suunnittelemia kirjoilta näyttäviä clutch-laukkuja. Paletin sivussa on jo kapea pitkä peili ja itse paletissa vielä suti ja iso peili, jonka avulla on helppoa meikata.  

Paletti sisältää mm. Lancômen ikoniset luomiväripaletit ja ne on herätetty henkiin 50-luvun glamourin nykyaikaisella tavalla. Ainutlaatuista paletin sävyissä on, että jokainen niistä on poimittu Lancômen sävyarkistoista ja päivitetty nykyaikaan.

Paletti sisältää luomivärejä vuosilta -71, -56, -65, -88, -55, -80, -59 ja -62 ja huulipunan sävy on La Base vuodelta 1960. Syvä ihastunut huokaus, tämä paletti on keräilijän täyttynyt unelma ja tässä on vain yksi ongelma, raaskinko ikinä korkata noita upeita sävyjä vai ihastelenko näitä aina vaan. 

Olympia's Wonderland kokoelmaan kuuluu myös muita upeita meikkejä, hienoissa paketeissaan ja erilaisine upeine yksityiskohteineen. Syksyn 2017 meikkikokoelmaa varten Olympia Le-Tan loi uudelleen kolme ikonista klassikkosävyä: punaisen Rouge de Rose-sävyn vuodelta 1955, viininpunaisen Anémone-sävyn vuodelta 1959 ja oranssinpunaisen Olympia-sävyn vuodelta 1980. Sain testiin paletin lisäksi huulipunan sävyssä Olympia. Itse hylsyä vielä koristaa metalliharjattuna upeat huulet. Tämän upeuden edessä sama ongelma, miten raaskin ikinä käyttää tätä? 

Kaksi aiemmin itse ostamaani Lancômen luomiväripalettia saivat joukkoonsa ehdottomasti kokoelmani kruunun Olympia's Wonderland Paletin. Sydämelliset kiitokset Lancôme Suomelle uudesta kokoelman helmestä. 
Samalla haluan vinkata nyt syksyllä ilmestyneestä uudesta Lancôme La vie est belle L'Éclat de Parfum tuoksusta. Tämän tuoksun sain jo ennakkoon kesällä testiin ja olen hiljakeen lämmitellyt suhdettani uuteen La vie est belle-tuoksuun. Kovin voimalliset tuoksut eivät ole ensimmäisiä valintojani, etenkin kun olen vanhan kansan tuoksusuihkuttelija, eli dekoltee-alueelle ja kämmenselkiin. 

Lancôme La vie est belle L'Éclat de Parfum tuoksun kanssa minun on täytynyt opetella uusia tuoksukujeita eli yksi suihkautus pään yläpuolelle ja annan tuoksun laskeutua hiuksille ja iholleni. Näin Lancôme La vie est belle L'Éclat de Parfum tuoksu ei tunnu voimalliselta, vaan laskeutuu hienostuneesti iholleni ja tuoksuu vienosti päivän mittaan leijaillen. Voimakkaammista tuoksuista pitävät voivat toki suihkautella suoraan iholle.

Lancôme La vie est belle L'Éclat de Parfum tuoksun, ensituoksu pitää sisällään pirteän raikasta bergamottia ja tuoksuukin ihanan raikkaana. Sydäntuoksu on valkoisten kukkien tuoksusinfoniaa ja sydäntuoksussa huumaavatkin valkoisten kukkien lisäksi appelsiininkukka. Tuoksun syventää lämpöisen kutsuvassa liitossa keskenään santelipuu ja vanilja. 

Itse tuoksupullo on La vie est belle sarjan tuoksuista omaan silmääni vaikuttavin, lasin hienostuneen ja vintage henkisen kohokuvionnin vuoksi. Viehättävällä tavalla tulee mieleen vanhat grogilasit. 

Ohessa vielä Stockmannilla kuvaamani Olympia's Wonderland kokoelma miltei kokonaisuudessaan, teline odotti vielä Matte Shaker huulipunia. Tämä kokoelma polttelee niin kovin, että tämän illan Helsinki-reissulla on aivan pakko illan päätteeksi pistäytyä Stockmannilla ja kenties lisätä kokoelmaa vielä parilla tuotteella. Tuo pyöreä rasia vasemmalla on Cushion Highlighter korostustuote ja se erityisesti kolkuttelee mieltä. Olympia's Wonderland sarjan kanssa kannattaa toimia kiitolaukkaa, tälläiset limited edition keräilymeikit viedään kaupoista hetkessä. 

Miltä vaikutti Olympia's Wonderland meikit, kolahtiko teihin ja teidän leikkimielisyyteen ja entä uusi Lancôme La vie est belle L'Éclat de Parfum tuoksu, miltä se kuulostaa tai omistatteko sarjan aiempia tuoksuja ja löytyykö niistä lempparia? Onko kertoa mikä on kaikkein aikojen rakkain Lancôme kosmetiikkatuotteesi?

Suloista päivää kaikille, vielä hetken tuijotella ihmettelen kotona näitä ihanuuksia ja tämän jälkeen menen niinkin jännittävään kohtaamiseen, kuin treffaamaan ruotsalaista huippusuosittua dekkaristia Emelie Scheppiä ja peräti viinilasillisen ääressä, uijui nyt jännittää oikein urakalla. <3 Emelieltä on ilmestynyt uusi kirja "Ikuisesti merkityn" kirjan jatkoksi. 

*Postauksen paletti, huulipuna ja tuoksu pr-näytteitä