tiistai 23. tammikuuta 2018

Bloggaaja on narsistinen sosiaalipummi

Olen seurannut kirjoittelua sometähden ja hotellinjohtajan riitelystä, niin Iltalehden sivuilla ja Iltasanomien kommenttikentässä, kuin Vauva.fi palstalla (sivukohdat 20 eilistä päivää) ja juu ei olisi pitänyt.  Hotellinjohtaja ja sometähden tapaukseen en ota nyt muuta kantaa, kuin kielteisen päätöksen olisi varmasti voinut ilmaista rakentavasti, niin sivistynyt ihminen tekee tai jos kielteisen päätöksen antaminen on vaikeaa, jättää vaikka vastaamatta kokonaan? En ymmärrä julkisuudessa nuoren naisen nöyryyttämistä lainkaan ja valitettavasti näissä riitelyissä tahraantuu aina kaikki osapuolet, joten mielestäni viisas vaikenee, eikä tahraa itseään. 
Mitä olen suomalaisten kommentteja lukenut, en ole päässyt muuhun lopputulemaan, kuin että Suomessa asuu paljon kateellista kansaa. Bloggaajia haukutaan narsisteiksi, pummeiksi ja menisivät oikeisiin töihin. Ei ymmärretä, että tässä hotelli/sometähden tapauksessakin sometähti tavoittaa oliko se 86000 ihmistä kanavallaan ja miten paljon mainostoimisto veloittaa esimerkiksi kampanjasta, joka tavoittaa saman määrän ihmisiä? Eli kyseessä on yhteistyötarjous. Jos koetaan, että mainostaminen on ok lehdissä ja televisiossa, jossa muuten mainosten katsominen etenkin ennen vanhaan oli suorastaan pakollista ellet mennyt käymään välissä jääkaapilla ja mainostaminen tapahtui salavihkaa alitajuntaan vaikuttamalla, niin bloggaajan tekstithän voi jokainen jättää lukematta, se kun on vapaaehtoista. Eihän YouTubessakaan pääse katsomaan sisältöä ennen, kuin olet pakkokatsonut pari mainosta ensin.
Mielestäni on nykyaikaa, että bloggaajatkin voivat mainostaa ja kaiketi yritys päättää, kenen kanssa haluaa mainostaa? Suomessa ja maailmalla on bloggaajia, jotka ovat erittäin taitavia kirjoittamaan ja ottamaan valokuvia, suorastaan superlahjakkuuksia ja en ymmärrä miksi he eivät ansaitsisi kaupallista yhteistyötä tehdessään, palkkion työstään ja kaikesta ajasta mitä he ovat käyttäneet blogipostauksen tekemiseen? Näillä keskustelupalstoilla kukaan suurinpiirtein ei ottanut esiin sitä seikkaa, että miten paljon bloggaajalla menee omaa aikaansa näihin yhteistöihin ja eikös sitä ole sellainen sanontakin, että "aika on rahaa".  

Mielestäni on upeaa, jos joku menestyy ja meidän suomalaisten tulisi olla ylpeitä ihan kaikella lailla menestyneistä suomalaisista, tekevät he ihan mitä tahansa työkseen. Miksi bloggaajille sanotaan "menisivät oikeisiin töihin", miten sitten joku joka kirjoittaa, valokuvaa, musisoi, laulaa, piirtää jne, on sitten taiteilija, mutta erittäin taitava ja lahjakas bloggaaja on sosiaalipummi? 
Miten oikeita töitä tuntuu olevan vaan kädet mullassa tyyppinen työ, miten vaikka toimitusjohtajallekin sanotaan, että helppoahan sinun on. Ei ole kuulkaa taatusti kenellekään helppoa ja jokainen bloggaaja, joka on päässyt siihen pisteeseen, että tekee bloggaamista töikseen ja kymmenet tuhannet ihmiset seuraavat heitä, niin heidän on pakko olla joko himputin hyviä siinä mitä tekee tai karismaattisia, puhumattakaan siitä kaikesta ajasta mitä he blogiinsa käyttää. Miten toisen menestys tai jonkun yhteistyön saaminen on keneltäkään pois ja jokainenhan voi tehdä halutessaan perässä? 

En ole koskaan ymmärtänyt kenenkään ihmisen arvottamista sen perusteella mitä hän tekee työkseen tai vaikka missä asuu, mitä saa, minkälainen käsilaukku on tai auto alla. Ihan sama ja jos jollain on hienompi, kuin meikäläisellä, niin taatusti on sen omalla työllään ansainnut. Menestyksen tulisi olla loistava esimerkki meille kaikille, luoda fiilistä siihen, että mitäs jos meikäläinenkin vaikka ottaisin haaveista kiinni ja alkaisin tekemään  jotain missä olen hyvä, vaikka aluksi ihan harrastuspohjalta. Mielestäni toisten menestys on vain itseäni sparraava voima, jos joku voi onnistua, niin jos vaikka minäkin tai vaikka ihan pikkaisen. Tiedänhän minä jo omat ikärajoitteet ja maailma on nuorten, mutta jokin pieni siivu hyvää, kun paljon töitä tekee voi koitua myös minun osakseni. Huom. paljon töitä tekemällä ja kun me kaikki emme voi olla niitä arjen sankareitakaan.

Nämä huutelijat ovat juuri niitä, jotka jonottavat niitä ilmaisia ämpäreitä tai osallistuvat oman blogini arvontoihin viidellä eri nimimerkillä ja viidellä erikseen luodulla sähköpostilla, ilmainen kelpaa kyllä, kunhan sitä "ilmaista" ei vaan saa narsistinen sosiaalipummi bloggaaja. Olen vihainen ja surullinen, siitä ettei ymmärretä, että bloggaaminen on nykyaikaa, toki muutosvastarintaa aina piisaa. Ei ymmärretä sitä, että tietyt tähtibloggaajat ovat vaan niin hitsin taitavia ja sekös ärsyttää, kun ei itse osata tehdä perässä, silloin on vaan parempi huudella ja haukkua ja mitä se oikeasti kenellekään kuuluu mitä toinen tekee työkseen? Mitä olen näitä tähtibloggaajia tavannut, he ovat täyspäisiä, vaatimattomia, mukavia, ihan tavallisia ihmisiä, jotka vaan sattuvat tekemään bloggaamista työkseen. Toki joukkoon mahtuu aina pissapäitä joka kastiin, mutta kyllähän jokainen järkevä ymmärtää, että yleistäminen on kapeakatseista. 

Voi hyvät hyssykät, antakaa jokaisen tehdä omaa juttuaan ilman, että toista pitää alentaa, ei se alentaminen tee kenestäkään yhtään parempaa, vaan tietämättömän typeryksen ja jos ei sillä kuvittelulla ja mielikuvaharjoittelulla edes pääse toisen saappaisiin, niin sitten on parempi vaieta. 
Olen surullinen miten paljon tietämätöntä vihaa ihmisiin mahtuu, ennakkoluuloja ja täysin vailla kokemuspintaa, kun ei osata astua niihin toisen saappaisiin, suorastaan empatian tajun totaalista puutetta. Keskittäisin tuon vihan ja kaiken energian sen oman jutun tekemiseen, lakkaisin myös lukemasta niitä vihaamiani blogeja ja ties vaikka kaikesta tuosta turhasta ajankäytöstä, syntyisikin menestystarina. Aika paljon ylimääräistä aikaa meinaan tuntuu olevan käsissään noilla vihahuutelijoilla, onko se ajankäyttö jotenkin parempaa, kuin bloggaaminen, jotenkin kansakuntaamme edistävää, arvokkaampaa?

Mielipiteitä, onko bloggaajat sosiaalipummeja ja narsisteja, missä menee narsistin määre, minulla se menee juuri siinä, ettei tunneta empatiaa ja eikä kyetä astumaan toisen tilanteeseen myöteläen, vaan huudellaan vailla mitään kaikupohjaa ja minkäänlaista todellista tietoa. Tällöin ihminen huutelee vain oman itsekkään navan kautta eli on narsistinen ja vielä typerys. Muistuttaisin myös, etteivät bloggaajat ole mikään lahko eli bloggaajaporukkaan mahtuu erilaisia ihmisiä yhtä paljon, kuin napattaisiin sama määrä ihmisiä katukuvasta, joten yleistäminen siksikin on aivan älytöntä. 

Ohessa vielä linkki, että suomalaiset ovat miltei maailman huonompia asettumaan toisen ihmisen asemaan eli olemme kansa, jolla on todella huono itsetunto. Sitä ne vuodet "parempiosaisten" ruotsalaisten vallan alla on varmaan teettänyt, kenties sieltä on syntynyt suomalainen kateus. 
Mukavaa päivää kaikille, tämä harrastelijabloggaaja lähtee tästä tutustumaan Oopperatalon Madame Butterflyn kulisseihin. ;)





maanantai 22. tammikuuta 2018

Mies ja nainen keskustelee osa 1218

Niin huvittaa nämä yöllä syntyneet "loistokkaat" postausideat, jotka yön hämärässä tuntuvat suorastaan nerokkailta ja aamulla sitä on ihan, että minne ne kaikki ajatukset katosivat. Pitäisi äänittää puheena pään sisäiset ajatukset ja voisi sitten päivällä pähkiä, mitä kummaa on yön pikkutunneilla tullut mumistua. 
Pari yötä sitten kuitenkin tuumin, että haluan täällä kirjoittaa aiheesta, josta mieheni kanssa keskustelimme perjantai-iltana. Tosin mies enemmän argumentoi ja heh minä toimin opponenttina ja aika vaisuun tyyliin, kun oli se pirullinen migreeni. Mutta muutama yö sitten tosiaan mieli oli liekeissä ja yritän jotain jutun tynkää nyt tänne bloginkin puolelle asian tiimoilta pipertää.

Keskustelu taisi lähteä alunperin Trumpista ja siinä ei kovin kauniita sanankäänteitä tosiaan käytetty.  Pohdittiin miten Trump murentaa koko Amerikan presidentti instituution ja tarvitaan useampia hyviä presidenttejä Trumpin jälkeen kiillottamaan Trumpin kauden jälkeen presidentin paikkaa.

Lopulta päädyimme joka tapauksessa keskustelemaan vallasta, sivuutetaan blogissa nyt Suomen poliitiikka, Paavo Väyrynen ja keissi valtakunnan ylin syyttäjä, kun en täällä blogissa politikoi. Jostain syystä Obama siis oli tämän keskustelun aiheen keskiössä, älykäs presidentti, joka teki hienon uran presidenttinä ja tuo ura vaan korostuu Trumpin hölmöillessä. Monet jenkit muuten tykkää Trumpista, siinä on mies joka sanoo asiat suoraan. En ole kyllä ihan varma, että aina se suoraan sanominen on se juttu, etenkin jos suusta tulee sammakoita.  Mietimme myös, miten jopa Bush nuorempi näyttää Trumpin kyljessä nyt kiiltokuvalta, jota varmaan moni amerikkalainen saattaa ikävöidä. 
Mietimme kuitenkin miltä tuntuu lopulta menettää valta ja muuten ollessa kaikesta samaa mieltä, tästä olimmekin eri  mieltä. Mies heitti kehiin myös kuun pinnalla ensimmäisinä kävelleet Armstrongin ja Aldringin, miten he ovat lausuneet, ettei oikein mikään tuntunut miltään enää kuukävelyn  jälkeen. Kun ihminen (tässä tapauksessa väittäisin, että mies) saa maistaa valtaa ja olla yhdellä maan näkyvimmällä paikalla, kuten Obama, niin elämä ei kenties maistu samalta enää ihmisen menetettyä tuon maailman näkyvimmän paikan.

Minä olin täysin eri mieltä, väitin että Obama keskittyy nyt perheeseen, vihdoin on poissa kaiken keskiöstä. Miten raskasta on tehdä isoja päätöksiä, tehdä työtä ympäri vuorokauden, olla koko ajan ihmisten saatavilla ja nähtävillä. Heitin ilmoille miten kivaa on nyt tehdä vaikkapa omat voikkarit ja grillata hampparit, eikä koko ajan pelätä henkensä puolesta, miten mukavaa on, että on kenties vihdoin on aikaa harrastuksille ja perheelle. 
Mies tuumi, että Amerikan presidentiksi ei halua, kuin sellaiset henkilöt, jotka kuitenkin haluavat valtaa ja vallan menettäminen voi aiheuttaa sen, ettei mikään enää tunnu miltään. Muistuttaisin, että tässä kohden käytimme tahallista provosointia toisiamme kohtaan, vaikka loppupeleissä ympyrä olisi saattanut aiheen tiimoilta sulkeutuakin ja kompromissikin oli mahdollinen, mutta on kivaa väitellä toisiaan vastaan, kärjistäen jopa niitä omia mielipiteitä. 

Toki tuossa tietynlainen identiteettikriisi voi pukata, mutta kun ajattelee, että presidenttiydestä luopumiseen on ollut aikaa valmistautua, niin luulisi että tuota uutta vapautta suorastaan syleilisi. Tosin eihän tässä voi päästä lopputulemaan kumpi meistä mieheni kanssa on oikeassa vai väärässä, kun ei Obaman saappaissa olla seikkailtu. 

Näin me miehet ja naiset ajattelemme eri tavoin asioista. Miehiä ajaa enemmän todistamisen nälkä, miehinen identiteetti ja me naiset saamme kicksejä vaikkapa pitsinnypläyksestä, sellaisista pienistä iloista. Noh en toki väitä etteivät miehet saisi ja oma mieheni ei voi tietää parempaa, kuin perhokalastus ja golf, mutta näin karkeasti ajateltuna tämä sai taas muistamaan, että valta tai miljoonat eivät välttämättä ole onnellinenkaan asia. 
Nimittäin saatat menettää tavan katsoa miten pilvistä muodostuu erilaisia hahmoja, et enää kurota mieltäsi tähtiin, koska sinä olet se tähti. On parempi olla tälläinen tavis vaan, joka saa onnensa pienistä asioista, kuten aamukahvin ensimmäisestä siemauksesta, miehen rakastavasta katseesta, lasten hymystä (etten ole teineille aina idiootti), siitä että on koti ympärillä ja ruokaa pöydässä. 
Asiasta viidenteen, äänestättekö? Vaikka tasa-arvoa kannatan, en äänestä sukupuolta, vaan henkilöä joka ajaa eniten omia arvojani, mutta on myös samalla paras keulakuva Suomelle. Nämä on kriteerit oman presidentin valintaan ja voin sanoa, ettei valintani ikinä osuisi Trumpin kaltaiseen, joten kyllä vaan maailma on merkillinen paikka, että mahtivaltaa pyörittää Trump ja jopa tälläisen suomalaisen on Obamaa ikävä ja toivon todella, että Obama osaa nauttia elämästään, sellaiselta kaverilta hän ainakin tuntuu.  

Ohessa vielä Carpool Karaoke video Michelle Obaman kanssa on ihan mahtavaa katsottavaa. Väittäisin jopa, ettei Michellen kyljessä Barack Obamalle tule tylsää. Näin rennosti Michellekin pystyi vihdoin ottamaan Barackin presidenttikauden lopussa. Kuten Michelle videollakin toteaa, että on vain kerran päässyt jammaamaan 7,5-vuoden aikana auton kyydissä tyttären ottaessa ajotunteja ja Michelle saa valtavasti iloa ihan vaan musan kuuntelemisesta autossa, ne pienet ilot, ne pienet ilot. 

Loppupeleissä, me kaikki olemme vain ihmisiä ja viisaita ja inhimillisiä ovat ne, joita valta ei päihdytä eli naisia, haha terkkuja vaan miehelle. ;) Noh ei vaiskaan. <3

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Pikkuserkkutärskyt Lahdessa, mahtava brunssi ja pientä shoppailua!

Tällä kertaa oli pikkuserkkutärskyt Lahdessa, joista kaksi pikkuserkkuani on kotoisin ja oma edesmennyt toinen vaarini. Chilisitruuna asuu nykyään pääkaupunkiseudulla, mutta Maarit Lahdessa. Maarit ehdotti brunssipaikaksi Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuonetta, jota on kuulemma paljon kehuttu ja kehut todellakin pitivät paikkaansa. Hintana 19e brunsissa oli enemmän, kuin kohtuullinen, sillä brunssi oli jokaista piirtoa myöten täydellinen.

Onnelliseksi tulen, jos brunssilla saa erikoiskahveja kahvikoneesta, lehteväistä croissantia, herkullista granolaa luonnonjogurtin päälle, rapeakuorista painavaa leipää, hedelmälihaista appelsiinimehua ja muutakin juustoa, kuin perinteisiä Emmentalia ja Edamia. 

Brunssi piti sisällään paljon muuta, täydellisen kotona leivotun makuisia karjalanpiirakoita, juuri minuutilleen keitettyjä kananmunia, vohvelitaikina oli annostettu hillopurkkeihin, hedelmiä, paljon erilaisia leipiä, juustoja, karkkibuffa ja ihan taatusti paljon muuta ja kahviakin muuten tuotiin suoraan pöytään ja niitä herkullisia karjalanpiirakoita. Annan viisi tähteä, koska hinta ja laatu ja aivan loistava palvelu kohtasivat just eikä melkein. 














Rautatieaseman kyljessä on todella kaunis ja kivalla tavalla vanhanaikaisesti sisustettu kahvila Asemapäällikkö ja nautin paikan päällä kenties elämäni täydellisimmän marjasmoothien, jonka hinta oli 5e ja lasi oli todella iso. Makuelämys oli aidon marjaisa, eikä esanssinen. Kannattaa poiketa ennen junaan tai bussiin poikkeamismatkalla. Todistimme kahvilasta muuten bussin palon ja kyllä luitte ihan oikein, bussi oli ilmiliekeissä. 






Vertailimme limukalla ja smoothiella aleostoksiamme. Yllä omat Make Up Storen ostokset, joiden sävymaailma tuli just eikä melkein tarpeeseen. Aiemmin olen ostanut tuollaista vaaleaa luomiväriä Viva La Divalta, joka ei ole edes pigmentiltään noin kermainen ja runsas, kuin Make Up Storen, mutta Viva La Divaa ei saa enää Kicksistä, enkä tiedä saako koko Suomesta. Make Up Storen aleluomivärit kustansivat 9e kpl.

Chilisitruuna osti L'Orealin meikkejä ja Maarit aromaterapeuttisia öljyjä ja myös DKNY Nectar Love tuoksun 50ml 33e hintaan ja samaisen olen tilannut Sokoksen verkkokaupasta hintaan 24,95e joulun lahjapakkauksessa ja tuoksua on 30ml. Tuoksu on aivan fantastinen, koko ajan tuoksuttelimme ranteitamme ja Chilisitruuna tuumi, että meidän perässä kun kulki, niin ihana tuoksu vaan leijaili ympärillä. Tuoksuu saippuaiselle, hunajalle ja pirteän raikkaalle kepeästi. Upea tuoksu, joten menkää ihmeessä tuoksuttelemaan ja tutkikaa Sokoksen alelaarit, jos löydätte vielä tämän hunajaisen herkun käsiinne alehintaan. Pullokin pikku mehiläisineen hivelee silmää. 


Kyllä vaan kotimaan matkailu piristää ja minulle erittäin tärkeiksi muodostunein pikkuserkkujen kanssa treffaaminen. Seuraavat tärskyt sitten maaliskuussa Helsingissä. 

Vinkkinä kaikille, nyt jos koskaan kannattaa tutkia Sokoksen alelaarit, Solo Sokos Hotel Lahti Seurahuoneen brunssi on erinomainen ja Asemapäällikön marjasmoothie aidon makuinen smoothie herkku. 

Täällä eilen oltiin katsomassa The Greatest Showman ja meikäläisellä jo toinen kerta. Koko perhe tykkäsi mielettömän paljon, ainoastaan 13-vuotias tytär kritisoi, että päähahmon itsekkyys leffan eräässä vaiheessa ei ollut kivaa katsottavaa. Kun on vielä 13-vuotias, maailma on mustavalkoinen, kun me vanhemmat tiedämme jo, ettei elämä ole niin helppo matka kuljettavaksi, etenkään täydellisesti eläen. Lisäksi lauantain kruunasi Putouksen ihana Kiti Tanhupallo, Tanhupallo voittoon wuhuu ja Rakkautta ja rimakauhua Putouksen jälkeen uusine jaksoineen vielä lauantai-illan kirsikkana. <3

Miten siellä mennyt viikonloppu, mitä olette touhunneet? Rattoisaa sunnuntai-iltaa kaikille. <3

lauantai 20. tammikuuta 2018

Kyllä elämä opettaa!

Olen ajatellut olevani erittäin jalat maan pinnalla elävä tyyppi (juu vaikka mieli halajaakin sinne avaruuteen), mutta case hillomunkki taas opetti, että minähän olen hitsin taikauskoinen tapaus.  Tänä aamuna olin juuri pääsemässä hillomunkin parhaaseen kohtaan eli munkin keskivaiheille, josta löytyy se hillosydän ja aah kun se maku pääsee sinne suuhun asti, se on onnellinen hetki se. Mutta eipä tällä kertaa, hillo meinaan ei päässytkään makunystyröille asti, sillä kaikki hillo tippui rinnuksille ja hiuksiin myös. Heti tuli mieleen sanonta "ei pidä nuolaista ennen, kuin tipahtaa".  Niin ja kyllä tuo on hammastahnaa tuossa rinnuksilla, sillä eikös se äiti ole opettanut, ensin hammaspesu ja sitten herkut vai  miten se meni, suojaa suusi happohyökkäyksiltä. 

Kuitenkin jäin miettimään ja ihan rakas mottonikin on mun, se joka ylentää itseään, se alennetaan ja voi pojat kyllä on alennettu. Taisin täälläkin uuden vuoden jälkeen tuuletella onnistumisista, ehkei omien, mutta kuitenkin vuosi oli noin kokonaisvaltaisesti lähtenyt hyvin käyntiin. Mitä sitten tapahtuu seuraavana päivänä, tytär tiputtaa lokakuussa ostetun älyluurinsa kanakastikkeeseen. Heti löysin tästä yhteyden, mitä menit tuulettelemaan, karma päätti heti tulla kummittelemaan.

Muistan myös hetken, kun taisimme ystäväpariskunnalle ääneen hengähtää illan istujaisissa, että olemme mieheni kanssa todella onnellisia, kaikenlaista vääntöä oli siinä elämässä ollut ja kai se oli sellainen helpottunut hetki, että kaikki on hyvin nyt. Mitä seuraavaksi tapahtuu, alkaa 2,5v hemputti ja hometalokeissi, perheemme tragedia oikeustaisteluineen. Voitte olla ihan vissin varmoja, etten koskaan tuon jälkeen ole sanonut ääneen, että olen onnellinen. Onnellista vitsalla päähän heti. 

Vaikka en usko mustan kissan taikoihin sun muuhun, niin siihen uskon, että elämä tasapuolisesti kyykyttää ja nostaa, se on se elämän balanssi, ettei vaan pääse mikään onnellinen tilanne nousemaan huppuun, vaan että ihminen nöyränä jalostuen kulkee sinne loppumaaliin asti, saavuttaen jonkinlaisen eheän kehityksen, erittäin näännyttävän matkan jälkeen.  Tai niin kuuluisi asian mennä, jotta ihminen olisi ottanut opikseen elämän eteen tuovista merkityksistä ja vihjeistä. Huomaan usein tulkitsevani näitä vihjeitä, kuin elämä haluaisi kertoa jotain minulle. 

Ihan hassu visio iski silmien eteen, että sitten loppumetreillä ihminen on päässyt taakoistaan ja myös karvoistaan ja on aivan puhtaan kalju. Hmpphh, joku puhdistautumisriitti vissiin kävi mielessä. Siitä päästäänkin karvoihin, kun Tiia ja Maiju tädit menivät ja permanentit laittoivat. Miten kakkainen loppu kävi Tiialle, kun meni matkimaan Maijua ja miten kannattaa olla oma aito itsensä ihan loppuun asti. Mutta saako sitä koskaan ilmoille hengähtää, hei minä olen myös onnellinen?

Mitä olette mieltä, kannattaako pitää kynttilää vakan alla vai saako sitä hyvä ihminen nyt täällä planeetalla välillä jotain tuuletellakin, olla joskus ylpeä itsestään, ilman että se meteoriitti putoaa päähän? Case hillomunkki opettaa ettei saa, hih. 

Mukavaa lauantaita kaikille ja täällähän mennään uudelleen katsomaan The Greatest Showman perheen kanssa, jihuu, miten siellä ja oletteko taikauskoisia?


perjantai 19. tammikuuta 2018

L'Oreal Paris Color Riche Shine uudet huulipunat ja muistakaa se turvaväli!

Tänä aamuna vein miehen aikaisin aamulla autohuoltoon ja köröttelin aamun pimeydessä ja erittäin liukkaassa säässä mitä rauhallisemmalla ajonopeudella kotiin eli rajoitusten mukaan, joka oli sään vuoksi motarilla 80km tunnissa. 

Minullahan on trauma liukkaista säistä, sillä aikanaan raskaana ja alle 2-vuotias tytär kyydissä olen menettänyt auton hallinnan ja ajanut pellolle. Tiedän tunteen, kun on niin liukasta ja auto vaan lähtee alta. Tuolloin oli painava perhe Chrysler alla ja kitkat ja ajoin mäkeä alas ja auto lähti poukkoilemaan, mitään ei ollut tehtävissä. Joten suorastaan vihaan talviajamista ja nastat ne aina olla pitää. 

Tänään kun köröttelin kotiin Porvoon motaria, aivan kiinni perässäni roikkui oikein sellainen pieni auto (kokoon viittaan siksi, että miten ilkeää jälkeä törmäyksessä tulisi). Kymmeniä kilometrejä tämä auto oli aivan kiinni oman autoni takapuolessa ja minulla rekka edessä ja sää niin liukas, etten uskaltanut rekkaa ohittaa ja karistaa takapuolestani tätä roikkujaa. Koko matkan oli vatsassa iso klimppi ja kunnon migreenihän tästä aamuepisodista seurasi. 

Jännitin niin paljon, että jos tulee äkkijarrutus ja perässäni ajavalla ei ole lainkaan turvaväliä. Hänen auto kun kosahtaa omaani kiinni ja ties minne oma auto siitä taas liukkaalla singahtaa, vaikkapa edellä olevaan rekkaan tai tien penkkaan. En tiedä mitä lopulta tapahtui, mutta useamman kymmenen kilometrin jälkeen tämä 30-vee naiskuski päätti lopulta ohittaa minut. Mielessän manasin, että otan hänen rekkarin pääkoppaani talteen ja soitan hänelle, että ymmärrätkö yhtään miten vaarallista on olla aivan toisen perässä kiinni näin liukkailla. Oikeasti teki mieli ihan huutaa! Hänen rekisterinumeronsa sarkastisesti alkoi vielä sanalla "Ilo" ja kyllä muistan rekisterinumeron vieläkin ulkoa.

Eli muistakaa se turvaväli, se on ensiarvoisen tärkeää aina, mutta aivan erityisesti näin liukkailla. Ennakoikaa, älkää olko toisissa autoissa kiinni, vaikka kuinka luottaisitte omaan ajotaitoonne, niin ette voi luottaa meidän muiden ajotaitoon tai äkillisiin tilanteisiin. 

Matkan varrellakin näin yhden auton tienpenkassa ja poliisiauton paikalla, ei naurattanut ei. Joten kiitos päivän kiukuista ja migreenistä "Ilolle". 
Noh iloisempiin asioihin ja mietinkin tässä muuten, että miten voi yhdistää turvavälin ja huulipunat ja eläimet, noh aivan kepoisasti, jos niin vaan tahtoo. L'Oreal Parisilta nyt vaan on tullut jotain uutta ja aivan ihanaa ja Sokokselta löytyykin jo. Minähän nyt muutenkin rakastan L'Orealin huulipunia ja olen kerännytkin kaikkia limited edition punia aikamoisen kokoelman. L'Orealin punat ovat laadukkaita ja olen pitänyt kovasti myös miltä L'Orealin punat tuoksuu. 

Mutta nyt L'Oreal on kyllä lanseerannut jotain ihan uutta. Hylsyt tuovat minulle mieleen Frozenin jäälinnan ja ovat korumaisen kauniita. Itse punan muoto on erilainen ja kapeampi, kuin perinteisissä L'Orealin punissa. Aina punaa ja huulikiiltoa yhdessä käyttävälle on myös mahtavaa, että näillä punilla saa mitä kauneimman kiillon, eikä itse huulikiiltoa välttämättä edes tarvita. Punat kruunaa vielä aivan mielettömän herkullinen marjainen tuoksu ja sanoisin, että omaan nenuuni nämä tuoksuu aivan mustaherukalle. 

Seuraan jenkkiläistä make up gurua Tatia YouTubessa ja Tatihan aina kanavallaan kertoo niin inhokkinsa, kuin tuotteet joita rakastaa ja Tati rakastaa näitä punia. Joten nyt kuulkaas naiset Sokkarille tai muihin marketteihin, joissa myydään L'Orealin punia, lupaan että ihastutte. 






Meidän eläimillä on selvästi viikonloppufiilis ja nyt meinaan minäkin tempaista jonkun kylmän kääreen otsalleni tähän migreeniin ja toivotella rentouttavat perjantait kaikillle karvattien, turvavälien ja huulipunien merkeissä. 

Onko teillä kokemusta vaaratilanteista liikenteessä tai näistä pepussa roikkujista? Miltä vaikuttaa L'Orealin uudet punat, jotka on saatu blogiin pr-näytteinä?

torstai 18. tammikuuta 2018

Marc Jacobs Daisy Twinkle

Vuoden odotetuin tuoksulanseeraus on jo vuosia ollut minulle Marc Jacobs Daisy tuoksujen ilmestyminen. Daisy tuoksut huumasivat jo vuosia vuosia sitten mennessään, silloin jo kun oli vain yksi Daisy tuoksu. Kun Daisy perheeseen saatiin uusi tuoksuperheenjäsen Daisy Eau So Fresh tuoksun muodossa, meinasin huumaantua innosta ja muistan aivan täydellisesti tuon ensihetken, kun Porvoon Sokoksella Eau So Fresh tuoksua suihkautin ja ostin pullon heti siinä paikassa. En jäänyt odottelemaan  miten tuoksu toimii iholla, vaan tiesin heti, että toimii yhtä kauniisti, kuin alkuperäinen Daisy tuoksukin on toiminut, ihoni rakastaa Daisy tuoksuja. Sukkuloidessani välillä eri tuoksumaailmoissa, olen saanut mieheltä palautetta, että tuoksu vaan niiltä kukkaisilta ja hedelmäisiltä, viitaten Daisy ja samaten myös Escadan kesätuoksuihin, niihin tuoksuihin, joita miehenikin on oppinut rakastamaan minun yllä. 

Alkuperäistä Daisy tuoksua keräsinkin kaikissa mahdollisissa väreissä ja itken vieläkin verta aina ajatellessani, että käytettyäni tuoksut loppuun ja aikani katseltuani tyhjiä pulloja, heitin ne menemään. Mikä vääryys, sillä miten kiva olisi jakaa näissä postauksissa kuvia kaikista niistä Daisy tuoksupulloista, jotka ovat vuosien varrella ilahduttaneet. On ollut mustaa pulloa pinkillä kukilla, hopeista kultaisilla kukilla ja läpinäkyvää vaaleansinisillä kukilla ja tämän pullon jostain syystä kaiketi lempivärin vuoksi olen säilyttänytkin.

Daisy tuoksut ovat minulle syvää tuoksurakkautta, matkoja, muistoja, miten monta asiaa Daisy tuoksut ovat kanssani jakaneetkaan. Kun ensimmäinen Daisy Dream tuoksu sitten ilmestyi, olin viisaampi ja säilytin tyhjänkin pullon ja nyt Dream tuoksuja on blogin myötä kerääntynyt jo useaa eri väriä ja on ihanaa, että kyseinen tuoksukokoelma on täydellinen, eli omistan kaikki Daisy Dream tuoksupullot. 

Kun sain tietooni, että tänä vuonna Daisy on pukeutunut violetin laventeliseen pukuun, en tiedon saatuani meinannut pysyä liitoksissani odotuksen tuskasta. Herkän laventelinen violetti Twinkle kolmikko, kauniine glitter kukkineen toi minulle jollain tasolla vanhan ajan tunnelman mieleen. Tuoksunuotteja tavasin ulkoa ja tiesin jo etukäteen miltei varmasti mikä tästä kolmikosta tulisi olemaan suosikkini, enkä mennyt arvauksessani vikaan. Suosikki kuulostaa sinänsä hassulta, sillä Daisy tuoksut ovat pääsääntöisesti olleet kaikki mieluisia, mutta silti voi aina olla joku sarjasta ylitse muiden ja niin on tälläkin kertaa. 
Daisy Twinkle tuoksu ikonisesta ja ensimmäisestä Daisy klassikosta on tänä vuonna kolmikon voimallisin ja makein tuoksu. Kenties jopa voimallisin Daisy kaikista tähän mennessäni tuoksuttelemistani ja tietääkseni olen tuoksutellut ihan kaikki. 

Daisy Twinkle ensituoksussa purskahtaa ilmoille punaiset marjat ja orvokin kukan lehden tuoksut. Sydäntuoksussa tuoksu puhkeaa kukkaan orvokin ja valkoisten kukkien voimalla. Tuoksun viimeistelee puiset nuotit. 

Daisy Twinkle on joukon huumaaviin kukkaistuoksu, joka yllä nainen huomataan.  Tuttu ja perinteinen Daisy limited edition Twinkle versiona on kesän runsain ja makein marjainen kukkakimppu. Kaikkia runsaampia tuoksuja rakastaville tämä huumaavaa kesäinen houkutus on varmasti suurta rakkautta. 

Daisy Dream Twinkle on kaikkien aikojen puhtain Dream tuoksu. Daisy Dream Twinkleen varmasti viehättyy, jos rakastaa aamukasteen puhdasta tuoksua tai tuulessa kuivunut puhdas pyykkin on omiaan kuvaamaan tätä tuoksua. Toki tässäkin tuoksussa voi aistia perinteisen Daisyn tuoksun, mutta hyvin vienona ja salaperäisenä, kauniisti piilotettuna kaiken puhtaan keskelle. 

Tuoksunuotit Daisy Dream Twinklessä on suorastaan syötävän herkulliset. Ensituoksussa herkästi ilmoille leijailee kirsikan pirteä tuoksu, liittoutuen pian sydäntuoksun  valkoisten kukkien kanssa  yhteen. Tuoksun kietoo ympärilleen metsämarjat ja maitomousse tuoden juuri Daisy Twinklelle aivan oman persoonallisen puhtaan säväyksen kukkien ja marjojen joukkoon. 

Daisy Dream Twinklessä on kolmikon tavallaan miedoin tuoksu, juuri tuon tuoksun kauniin puhtaan henkäyksen muodossa, jonka uskon tulevan maitomoussesta. 



Oma ehdoton suosikkini kolmikosta, kahta muuta tuoksua mitenkään vähättelemättä, mutta kun tämä Daisy Eau So Fresh Twinkle on aivan mielettömän ihana ja uskon sen johtuvan siitä, että kerrankin tuoksu, joka tuoksuu aivan aidolla vadelmalle. 

Nyt ei kenellekään enää tule yllätyksenä ensituoksun vadelma ja ooh miten aidolle ja kauniin makealle vadelmalle tämä tuoksuukaan. Ilokseni vadelma myös jää tuoksumaan, eikä katoa liikaa muiden tuoksunuottien joukkoon, kuten monissa tuoksuissa ensituoksun suhteen käy. Vadelmaa kannattalee kauniisti sydäntuoksun orvokki ja ruusu. Ruusun kuitenkaan mitenkään puskematta läpi, vain hennosti pehmentäen vadelmaa. Tuoksun viimeistelee mustaherukka ja kermavaahto, kermavaahdon kauniisti pehmentäen ja samalle mustaherukan tuoden terää tuoksulle. Tuoksu on aivan ihana cocktail kaikkea mitä oma tuoksunenäni pitää hyvänä tai suorastaan rakastaa. Tässä on tuoksu, joka vaan tekee Daisystä sen, mihin Daisy tuoksuissa jo ensituoksutuksella alunperinkin rakastuin, säilyttäen jotain vanhaa perinteistä Daisyä, mutta kauniisti muuntautuen. 

Ohessa vielä kokoelmani eli kaikki Daisy Dream tuoksut. Päätin jossain kohden nyt tammikuussa, etten arvota tai laita tärkeysjärjestykseen asioita, jotka ovat yhtä hyviä. Miksi puristaa itsestään sellaisia päätöksiä. Kaikki Daisy Dream tuoksut ovatkin mielestäni yhtä hyviä, mutta Twinkle kolmikosta uskallan sanoa, että Daisy Eau So Fresh oli tällä kertaa suosikkini, joka räjäytti samalla tavoin maailmaa, kuin aikoinaan ensimmäinenkin Eau So Fresh. Ah vadelmalta tuoksuva Daisy, olen taivaissa.

Mitä pidätte Daisy tuoksujen laventelisesta asusta ja miltä kolmikon tuoksut kuulostaa, löytyikö joku oma suosikki näistä tai onko joku muu Daisy suosikki? Mitä sinun mielestä valitessasi tuoksua, tuoksusta tulisi löytyä ja kuinka paljon tuoksupullon ulkonäkö vaikuttaa valintaan?

Tuoksuvan kaunista torstaita kaikille ja tuoksuthan olen saanut blogiin pr-näytteinä. <3